Mitäs mulle kuuluu?

Ei näy sohvaa vieläkään ei, joten siksi asuntopostausta ei tule vielä maaliskuunkaan aikana. Kerran olen jo sohvasta soitellut ja kysellyt, ja silloin se luvattiin seuraavaksi viikoksi - eipä näkynyt ei. Nyt saisi pikkuhiljaa ruveta sohva jo saapumaan, sillä muutaman viikon päästä olen jo suuntailemassa Brysseliin, ja toivottavaa olisi että sohva olisi täällä ennen sitä.

Olen siis lähdössä huhtikuun puolivälissä Brysseliin vierailulle Euroopan parlamenttiin. Matkan jännitysmomenttia lisää alkuviikon terroristi-iskut sekä eiliset levottomuudet Brysselissä. Uskon kuitenkin, että matka sujuu hyvin :)

Edelleen olen ihan rakastunut tähän asuntoon ja varsinkin sen sijaintiin. Fiilistelen edelleen myös yksin asumista ja etenkin sitä, että voin kutsua vieraita milloin haluan. Paljon täällä onkin käynyt ystäviä kylässä, ja yleensä aina on syöty yhdessä jotain. Tuo isompi keittiö on vaan niin huikea, että oikeasti leivon kerran viikossa jotain. Pullaa, omenakaurapaistosta, mustikkapiirakkaa...

Lumista on kasvanut jo suloinen aikuinen kisu :)

Viime viikolla tein mämmiä. Se oli ihan hauska kokeilu. Paljon se vei aikaa, mutta aion tehdä toistekin. Hyvää tuli nimittäin. Ongelmaksi muodostui se määrä. Mämmin puuhaamista aloittaessani et toki tajunnut, että jos siihen tulee 3,5 litraa vettä tulee mämmiäkin ihan kivasti... Kaverit tulivat onneksi auttamaan sen tuhoamisessa.

Mutta koska vieraita on käynyt melko usein on ollut hyvä motivaatio pitää kämppä siistinä. Aiemmin joko oma huone tai kämppä on välillä ollut enemmän tai vähemmän kaaos, mutta täällä on oikeastaan aina siistiä. Parhaimpana tekijänä tälle on ehkä se, että tavaraa on melkolailla sopivasti, joten kaikki mahtuu sopivasti keittiön kaappeihin, liinavaatekaappiin, vaatehuoneeseen ja siivouskaappiin :) Jokaisella tavaralla on nyt oikeasti se oma paikka.

Jonkun verran olen joitain tavaroita laittanut pois, ja pistänyt nettikirpparille myyntiin. Myin esimerkiksi toisen kånken reppuni pois, kun totesin etten ole käyttänyt sitä pitkään aikaan, vaan valitsen aina mustan reppuni kuitenkin.

Hieman runsas kuukausi sitten ikuinen rakkauteni lumia 920 muuttui menneen talven lumiaksi, ja jouduin etsimään käyttööni uuden puhelimen. Valinta oli vaikea sillä halusin snapchatin, joten puhelin ei voinut olla lumia mutten androidia, koska inhosin käyttöjärjestelmää enkä iphonea, koska se puhelin ei kestäisi kömpelyyttäni.

Noh, hipsteri mikä hipsteri mullehan ei mikään Samsung Galaxy kelvannut. Ajatus One Plus - merkkisestä puhelimesta oli itänyt jo jonkun aikaa, ja kun lumia ei enää päästänyt minua nettiin päätin tilata One Plus 2 - puhelimen itselleni, vaikka sen käyttöjärjestelmänä onkin android. Onhan tähän tottunut, puhelin on hyvä ja käyttöjärjestelmäkin ihan kiva.