Vierailin viime viikonloppuna Helsingissä. Lähdin reissuun hieman aiemmin kuin oli tarvis, jotta ehtisin käydä Helsingin taidemuseossa perjantai aamusta. Halusin erityisesti päästä näkemään Ai Wei Wein näyttelyn. Ja kyllähän se kannatti. Suosittelen ehdottomasti näyttelyssä piipahtamista, mikäli liikutte Helsingin suunnilla. Näyttely on HAM:issa esillä 28.2.2016 asti.
Yksi taideteoksista kiinnitti huomioni heti, kun vain näin sen suuressa näyttelyhuoneessa.
Työn nimi on Jätesäiliö (2014). Teos näyttää vaatekaapilta, mutta jos sen kaataisi vaakatasoon, se olisikin jätesäiliö. Teoksen taustalla oli tarina, mutta en uppoudu siihen nyt sen syvemmin. Jäin kuitenkin miettimään teoksen herättämiä ajatuksia, ja halusin jakaa niitä hieman teidän kanssanne. Mitä kaikkea tämä teos voi kertoa meidän suomalaisten vaatekaapeista ja asenteesta vaatteita kohtaan?
Monen vaatekaapit ovat täynnä edullisia ja juuri nyt trendikkäitä vaatteita. Mitä vaatekaapin vaatteille sitten tapahtuu, kun ne eivät enää pysy mukana nopeasti vaihtuvissa trendeissä tai näyttävät muutaman pesun jälkeen kauhtuneilta? Eipä niillä ole juurikaan arvoa sen jälkeen. Vaikka eihän sitä paljoa ollut alunperinkään.
Toinen ajatus, jonka teos minussa herätti, tuli mieleen vaatekaapin ovien pienuudesta. Jos tämä olisi vaatekaappi, ei kaikkiin vaatteisiin kovin helposti pääsisi käsiksi. Monesti vaatekaapissa tulee säilytettyä ei-käytössä olevia vaatteita, koska ne ovat varalla, liian pieniä tai epätrendikkäitä, mutta ne olivat kalliita tai "ihan kivoja" eikä niitä raaskita heittää pois. Näin vaatekaappiin kertyy ylimääräisiä, käyttämättöämiä vaatteita, jotka ovat vain tiellä ja aiheuttavat pahaa mieltä.
Liian pieneksi jääneille vaatteille ei juurikaan voi mitään, mutta varavaatteille ja epätrendikkäille voi. Sinänsä ei ole ollenkaan uusi ajatus, että vaatteista ei kaikista kannata pitää varakappaleita. Itse shoppailen nykyään niin vähän vaatteita, ettei minun tule juurikaan ostettua vaatteita trendien mukaan. Pyrin ostamaan melko yksinkertaisia ja simppeleitä, monikäyttöisiä ja mukavia vaatteita, jotka kuitenkin näyttävät hyvältä päällä ja ovat laadukkaita.
Mustat ovat täsmälleen samaa mallia ja kokoa kuin aiemmatkin mustat farkkuni. Rikkinäiset säästin ensi kesän partioleirille, jonka jälkeen laitan ne pois. Leirillä on kiva olla välillä farkuissa, mutta ei metsään viitsi siistejä housuja raahata mukaan. Toiset rikkinäiset säästin keikkafarkuiksi, sillä ne ovat repeytyneet (vahingossa) täydelliseen rokkityyliin. Käyn keikoilla kuitenkin suhteellisen usein ( viime viikoloppuna olin katsomassa Recklees lovea ja Santa Cruzia :D), joten päätin että niille on oikeutus minun vaatekaapissani. Kahdet farkuista ovat nyt siis päivitäisessä käytössä, yhdet odottamassa tarvetta laputettuna.
Herättääkö vaatekaappi/jätelava vertaus teissä jotain ajatuksia tai tunteita? Kommentoi ihmeessä alle :)
