lauantai 31. toukokuuta 2014

Ostamisen vähentämisen haasteellisuus



Tavaroita vähentäessä olennaista on tietenkin se, monestako tavarasta luopuu. Mutta ilman asuntoon siään virtaavan tavaran määrän rajoittamista ei projekti oikein etene. Olen siis tavaroiden karsimisen sivussa myös pyrkinyt välttämään tavaroiden ostamista - ja oikeastaan pyrkinyt myös suuntaamaan rahani palveluihin, joista ei kerry turhaa tavaraa nurkkiin.

Koitin miettiä viimeisen puolen vuoden aikana ostamiani vaatteita. Montako niitä on? Piti oikein käydä vaatekaappia läpi, jotta löytäisi uusimmat hankinnat.

1. Farkut
2. Rintaliivit
3. Punainen kesämekko
4. Marimekon jokapoika-paita
5. Monkin elukkapaita
6. Sukkia
7. Punainen neulepaita

Ainakin sukat, farkut ja rintaliivit tulivat uusina edellisten loppuu kuluneiden tilalle. Uusia, ei välttämättä niin tarpeellisia ostoksia tuli kappiin siis viisi. Kaikki hankinnat ovat kyllä olleet ahkerassa käytössä. Ei siis hutiostoksia. Lisäksi vaatekaapista on poistunut useita kymmeniä vaatteita. Suunta on siis juuri oikea. 

Viimeksi eilen olin oikein tyytyväinen ystävän kanssa tehdyn shoppailureissun lopputulokseen: ei mitään. Jätskin söin, mutta se ei jäänyt nurkkiin pyörimään vaan tuli hutastua naamaan. Olen pikkuhiljaa oppimassa sen, että kauppaan mennessä ei ole pakko ostaa. Käyn usein jopa katsomassa ja sovittamassa vaatekappaletta moneen kertaan kaupassa ennenkuin kotiutan sen. 

Juuri eiliselläostosreissulla katselin erästä paitaa, jota olin ihaillut jo useamman kerran. Päätin taluttaa sen seurakseni sovituskoppiin, vieläpä kahdessa koossa. Ainakin toinen istuisi. Vaan ei istunutkaan. Paita näytti päällä kyllä ihan mielettömän hyvältä. Kunhan et liikkunut senttiäkään. Vähän kun veti olkapäitä taaksepäin, paita olkaa kiristää edestä. Tuomiona liin lyhyet etukappaleet. Sama ongelma oli molempien kokojen kanssa. Isompi ei kylläkään istunut kokonsa puolesta muutenkaan. 

Olen tyytyväinen itseeni siinä, että jätin tuon vaatteen kaupan hyllylle. Aiemmin olisin aivan varmaståi ostanut sen. Koska se oli hyvännäköinen - henkarissa. Nyt jätin sen kauppaan, vaikka se oli todella ihana. Sillä se ei istunut, enkä silloin tulisi oikeasti käyttämään sitä. 

Jos jokin huono puoli tarvitsee ostamisen vähentämisestä keksiä, nii tässä se on: muovikasseja ei ole. Tykkään käyttää pakkaamisessa sekä roskakasseina vaatekauppojen kasseja. Nyt kun en enää ostele jatkuvasti, ovat kassit lopussa. Joudun siis kohta ostamaan roskapusseja.

Ainiin, ja eilen kävin rakkaan leffalaatikkoni kimppuun. Sain aika kasan elokuvia karsittua ja vieläpä mahtumaan leffat puolet pienempään laatikkoon! Voitto! Tässä lopputuloslaatikko, joukossa myös raamattuni eli tavarataivas-elokuva:


Ja tämänverran elokuvia lähi lätkimään kirpparille:



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Herättikö kirjoitukseni ajatuksia? Kommentoi!