Vaatteiden tarpeen kartoitus ja tavaramäärästä ahdistuminen.

Tadaa! Tässä ovat kaikki ne vaatteet joita olen kuukauden aikana käyttänyt, n. 30 kpl (luulen, että muutama jäi pyykkikoriin)

Lisäksi olen käyttänyt yhtä takkia (uutta rakkaustakkiani) sekä kaksia kenkiä (oikeastaan kolmia, mutta kolmansia vain ajatushäiriön vuoksi. Muuten en olisi pukenut niitä) Ja koruista olen käyttänyt kahta tai kolmea. Yksiä korviksia ja yhtä tai kahta kaulakorua.

Project 333-toteutus ei olisi lainkaan mahdoton. Tässä ovat nimittäin myös oikeastaan kaikki ne vaatteet, joita tarvitsen!

Vaatekaappi on nyt siis kutistunut hyvää tahtia. Yöpaitojen kanssa on edelleen luopumisngelmaa... Katsotaan mitä mä niille teen. Toisen ongelman muodostaa edelleen äitini. Muutaman viimeviikon aikana meijän äiti on raahannut mulle taas kasan uutta tavaraa. Ainakin 20 tavaraa, joista 15 vaatteita. Okei, tekee se välillä kivojakin ostoksia, kuten ton mun rakkaustakin ja nokian punaset kumpparit, mut suurin osa on huteja. Ja niistä hutiostoksista on vaivaa, ihan oikeesti. En oikeen tiedä miten niistä luopuis sillee hissun kissun pikkuhiljaa. Ilmesesti se nyt yrittää saada epätoivosesti mut pysymään kotona, koska pelkää jäävänsä yksin jos mä muutan pois kotoa. Olen siis ainoa lapsi, ja meijän isä on varmaan yhteensä 3/4 viikoista muualla kun kotona. Viimisen muutaman kuukauden aikana oon nähy sen vaan vilaukselta muutaman kerran, kun en oo mökkeillyt ja se ei juuri käy Turussa.

Ongelmana vaan on se, että mitä enemmän se mulle, tai ylipäänsä ostaa "kivoja juttuja" tänne lisää, sitä enemmän minä hinkuan täältä pois. Mulla on täällä huonekin nyt ihan kaaoksessa, kun kotona oleminen vaan ahdistaa, enkä saa mitään aikaiseksi. Toinen ongelma täällä on se, ettei täällä ole ruokaa. Ei mitään, mitä syödä koulustatullessa, saatika aamulla sinne lähtiessä. Ja mitään ei pysty laittamaan, koska keittiön tasot ovat täynnä tavaraa.

Tähän liittyen, melkein huvittavana piirteenä olen huomannut sen, että aina ollessani kupittaalla käyn fanaattisesti läpi siellä olevaa tavaraa, järjestelen kaappeja ja ahdistun jos pöydällä on kasa kuitteja, muutama kynä ja vielä jotain muuta. Olen melkein neuroottinen sen suhteen. Kaikken hyvittavinta tässä on se, että samaan aikaan käydään psykologiassa nyt läpi kaikenmaailman neurooseja ja kuulostaa vaan vähän kärjistettyinä niin tutuilta ne jutut :D Tällä hetkellä ois niin houkuttelevaa pakata matkalaukullinen tavaraa mukaan ja kadota jonnekkin.

Näin iloisissa tunnelmissa tälläkertaa. Suurin stressin aihe on kuitenkin nyt ohi. Uskonto on kirjoitettu!