Viime postauksessa eräs kommentoija kysyi mitä mieltä olen partion ja minimalismin suhteesta. Se onkin varsin hyvä kysymys, sillä vietin juuri pääsiäisen partiojohtajakurssilla. Mukaan täytyi pakata vielä kaksi eri tavarasettiä: toinen ensimmäisen yön haikille eli lyhyelle vaellukselle ja toinen loppukurssia varten.
Kurssille tuli taas pakattua mukaan iso kassillinen tavaraa, vaikka kokemus on monesti opettanut että partiossa pärjää vähällä. Viikon metkäleiri tai varsinkin vaellus on minimalismia parhaimillaan. Vaelluksella kaikki, minkä mukaansa ottaa pitää myös kantaa koko matkan ajan. Silti olen aiemmin todennut, että partiovaatteista ja tavaroista en lähde karsimaan. Siihen on kaksi hyvin yksinkertaista syytä: Partiovaatteita ei juuri voi hirveästi muuhun käyttää, kuin mettässä remuamiseen, koska omiini on ainakin ajan myöta pinttynyt savun haju.
Toiseksi leirillä tarvitsee tietyt perusasiat aina: puukon, kompassin, tulukset, ainakin yhden kerraston, välikerroksen, kuoritakin, sadevaatteet... Jos on rahaa, laadukkaammilla vaatteilla pärjää määrällisesti vähemmällä, kun yhdestä on moneksi. Toisaalta en kuitenkaan koe omistavani ylimääräisiä partiovaatteita. Käytännössä kaikki lähtee aina leirille mukaan. Niitä on juuri sen verran, kun enimmillään viikon leirillä tarvitsee. Seuraavalle finnjamboreelle, Roihulle kesällä 2016 täytyy rohmuta muutama paita käyttövaatteiden kaapistakin, jotta saan t-paidat riittämään!
Koska olen suuri vilukissa ja palelen melkein jatkuvasti, on mukanani kuitenkin keskimääräistä enemmän vaatettaa aina mukana. Valtava hyper-kylmiin olosuhteisiin soveltuva makuupussini on kaltaiseni vilukissan unelma. Vaikka päällä olisi makuupussissa esimerkillisesti vain kerrasto, palelen talvimakuupussissani välillä kesälläkin. Olin positiivisesti yllättynyt, kun en oikeastaan palellut makuupussissa pj-kurssilla haikkiyönä, vaikka yöllä lämpö oli miinuksella.
Minimalismin lisäksi partiossa oppii mielestäni myös huolehtimaan omista tavaroistaan. Muistan karsean kokemuksen viime finnjamboreelta Kilkkeeltä 2010, kun viimeisinä päivinä yöllä vallitsi kaatosade, ja kaikki tavarani kastuivat. Siitä viisastuneena kaikki on nykyään muovipusseissa tai pienissä merimiespusseissa rinkassa, ja mukana on ainakin yksi extrapari. Märkänä on kurjaa! Lisäksi ympäri leiriä jätettyjä tavaroita on kurja etsiä ympäri leirialuetta.
Kurssille mukaan tuli pakattua tavalliset hygieniatarvikkeet, kun kerta ensimmäistä yötä lukuunottamatta nukutaan sisällä. Partioleireillä suihkut ovat kuitenkin usein todella täynnä ( ja siellä on kylmä :D ), joten yllättäen selviääkin viikon vain shampoolla ja saippualla.
Minimalismi on mielestäni helposti läsnä partioharrastuksessa. On vapauttavaa, kun ei tarvitse huolehtia ulkonäöstään, vaan voi keskittyä näyttämään mitä osaa ja oppimaan sekä opettamaan muille uutta. Välillä kesäleireillä hieman kiehuu, kun joku tukkii vessajonoa meikkaamalla vessassa, mutta toisaalta, eipähän se minulta ole pois :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Herättikö kirjoitukseni ajatuksia? Kommentoi!