tiistai 3. maaliskuuta 2015

Operaatio kangaskassi


Kävin viimein kangaskassieni kimppuun. Käytän niitä ahkerasti, mutta tiedän että niitä on liikaa, yli tarpeen. Lähdin vähän erittelemään kangaskasseja kolmeen pinoon. Säästetään, ehkä ja ei säästetä.


Päädyin lopulta laittamaan myös "ehkä" pinon kangaskassit pois, sillä säästämiskasassa on partiokassien ( pienet pussukat) lisäksi kuusi kangaskassia. Kaksi kassia jotka säästän ovat lisäksi muualla tällä hetkellä. Yhteensä säästettäviä arkikasseja on siis jo kahdeksan. Niistä kaikki ovat niin rakkaita ja esteettisiä silmiini, että päätän pitää ne, kunnes repeävät saumoista. Vähennys siis luonnollista kautta :D

Silmiini osui mielenkiintoinen tutkimus jonkin aika sitten. Tässsä lainauksena pätkä  uusisuomen sivuilta: "Kangaskassi on hyvin ekologinen vaihtoehto, mutta sitä pitää käyttää keskimäärin 53 kertaa, jotta se olisi ilmaston kannalta parempi kuin jatkuva muovikassien käyttö. Jos huomioon otetaan myös vesijalanjälki, puuvillakassia olisi käytettävä 324 kertaa muovi- tai paperipussiin nähden." Mielenkiintoista. Vähillä kangaskasseilla siis tulee ekologisuus vasta merkitykseensä, kun kasseille kertyy käyttökertoja. Kangaskassista onneksi syntyy kuitenkin vähemmän jätettä ( ja maatuvaa sellaista) kuin 324 muovipussista. Tulee halvemmaksikin, jos oletetaan, että kangaskassi maksaa 8 euroa, muovipusseihin olisi kulunut 64,8 euroa. Vielä parempi, jos kassi oli ilmainen.

On hauskaa, että kaikille kasseille on muodostunut oma tarinansa ja merkityksensä.

Kangaskassien tarinoita

Tämä kassi on ostettu Saksan reissulta paikallisesta ruokakaupasta. Hamstrasin kassin täyteen suklaata Reberbahnin Lidlistä :D

Pikkupartiolaisena partiossa painettiin itse kangaskassit. Tämä on siis muinaisjäänne alakoulusta. Hieman on kädenjälkikin kasvanut :D



Tämä ei oikeastaan ole kovinkaan merkityksellinen kassi, mutta ohut kangas ja pitkät kahvat tekevät siitä mukavan kantaa ja pitää mukana

Käsittämättömän suloinen ja esteettinen kangaskassi, jota varjelen, sillä se on toistaiseksi vielä hyvin valkoinen...

Nätin vihreä kassi, jonka pengoin juuri auenneen Kontti-kirppiksen kassilaatikosta.

Kassin alkuperä on mulle suuri mysteeri. Kassi piristää aina päivää, sillä se kerää monesti kehuja ohikäveleviltä. 

4 kommenttia:

  1. Kiva postaus! Mielenkiintoinen tutkimus tosiaan. Kyllä kangaskassi on parempi vaihtoehto mielestäni kaikin puolin. Ekologia, raha, estetiikka... :) Ja helposti tuo 53 käyttökertaa kertyy, jos käyttää vaikka vain ruokaostoksilla viikoittain. Onko sulla kokemuksia muuten kestohedelmäpusseista? Olen itse koittanut löytää sellaisia, mutta harvassa ovat. Yhden sain Veripalvelusta eikä hintatarra tahdo pysyä siinä kiinni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä täällä Turussa taitaa olla niitä kestohedelmäpusseja lähes jokaisessa isommassa kaupassa. Itse en ole vielä sellaista hankkinut. Olen kyllä pohtinut asiaa. Täytyy kuitenkin ensin käyttää muoviset hedelmäpussit loppuun. Yritän muistaa aina kauppaan lähtiessä ottaa mukaan muutaman muovipussin, niitä voi hyvin uudelleenkäyttää vaikka kuinka monesti :D

      Poista
  2. Hieman olen seuraillut blogiasi mutta en oikeen näe tästä sitä minimalismia. Ennemminkin siivousblogin kategoriaan voisi mennnä. Sinä et selkeästi halua luopua tavaroista joihin sinulla on tunneside, sinulla on kovasti vielä matkaa minialismii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matkallahan tässä kokoajan ollaan, tavoitteena on minimalistinen elämä. Jokaiselta ottaa oman aikansa, että pääsee tavotteisiinsa. Tavaroista, joihin on muodostunut tunneside on aina tietenkin vaikeampi luopua. Kangaskassien kohdalla niin helpoimmaksi käyttää ne loppuun, ja heittää sitten pois. Se on kuitenkin ihan realistinen vaihtoehto :D Itse koen olevani ainakin paljon pidemmällä, kuin mitä olin matkalle lähtiessäni, perille en pääse ehkä koskaan.

      Jokaisella on kuitenkin lähtötasokin täysin erilainen. Itselläni tavaraa ainakin oli vielä kaksi vuotta sitten -paljon ennen kuin blogin aloitin, todella paljon. Toisella lähtöpisteessä tavaraa on vähemmän, ja toinen on ehkä myös oppinut jo aimmin luopaan. Blogin nimikin on kuitenkin "Tieni kohti omaa kotia ja minimalismia", joten matkalla siis vasta olenkin :)

      Poista

Herättikö kirjoitukseni ajatuksia? Kommentoi!